Hullulla on kivuliaat huvit

Kaikki hyvin edelleen täällä ja oli huippikset bileet viikonloppuna. Kerran elämässä sitä pääsee kuokkimaan häihin ja keskelle peltoa järjestettyyn diskoon. Mulla on paljon hauskempaa aina partyissa kun lähden bailaamaan, koska muut täällä saattaa olla joka viikko muutamanakin iltana jossain iltamenoissa, niin se ei enään oo semmosta jipii meininkiä sitten kun pilettää liikaa.

Kuitenkin, oli ihan superkivaa. Pöyräily koitui ehkä hieman kohtalokkaaksi pimeässä ilman valoja, mutta jääpähän muisto polveen siitäkin illasta.

Nyt oon lähdössä lääkäriin tarkistukseen josko sitä vois huomenna palata töihin.

Saa nähä mikä se on meininki viikon poissaolon jälkeen. Tai oonhan mää siellä käyny kääntymässä mokkapalojen ja pannukakun kanssa, mutta se ei oo sama asia. Ette ehkä usko kuinkan tylsää voi sairaslomalla ollakaan. Leipominen on ehkä pelastanut mut kuolemasta tylsyyteen. Ja oon kokannu Pavelille lounasta. Oli huippua herätä sunnuntaina, kun Pavel tuli vaan ilmottaan, että ruoka on valmis tunnin päästä. Nam. Plus se oli vakoillu, mikä on mun lempi jäätelöä täällä, ja sitä olikin sit jälkkäriksi!

                                        <3<3<3

Ookkonää okei?

Saikulla ollaan. On aikaa ja innostusta kirjottaa blogiakin, kun ei oikeen meinaa löytyä tekemistä täällä talossa yksinään. Okei, on mulla tuommonen kaveri täällä lainassa päivisin, mutta sekin osaa vaan englantia. Siis Saskian koira Mika.

Tein keskiviikkona tuplavoltin kahdesti 3min sisään, niin meinaa vähän selkä kiukutella, että olis lihakset jumissa tai jotain... Harry Potter (368 on sen oikee nimi) sai tiputettua mun lisäksi vielä Karolinkin, koska se hyppää isosti ja esteen jälkeen jarrut pohjaan ja goodbye kuski.

Kaikille tiedoksi, etten ole tekemässä kuolemaa ja kaikki on ok! Onhan se hyvä tietää, että musta välitetään ja kukaan ei taho mulle käyvän mitään pahaa, mutta voitte kuvitella kun ensin täällä kaikki kyselee "onhan kaikki okei?" ja sit siihen vielä kymmenen ihmistä suomesta soittaa päälle. Se vaan vähän turhauttaa ehkä enemmänkin kuin ärsyttää.

Omaishoitaja Pavel joutu valvoon ja katsoon mun oksentamista ekan yön tippumisten jälkeen ja ehkä hieman säälitti, kun sen piti ehkä 3h yöunilla lähtee töihin, kun itse jäin ottaan vähän päikkäreitä ja nukuin päivällä 3h lisää. Pavel on kyllä reilu tyyppi, tykkään siitä ihan hulluna! Toki se toi mulle myös kaupasta jäätelöä ja hankki pari elokuvaa katottavaksi.

Oon kyllä pohdiskellu monenlaista tän viikon aikana. Mennyt ehkä vähän höpöksi touhu täällä ja ihmisten turvallisuudesta töissä on alettu tinkiä. Voin ihan suoraan jo kertoa, että olen tehtaalla töissä.

Kävin keskustelua pomon kanssa, että joko muutosta pöytään tuonne meidän töihin tai mulle eri pesti. Kaikki on ollut hyvin ja toimivaa, kunnes pakkaa tulee sekoittamaan aivan tuntemattomia ihmisiä ja tilat käy ahtaaksi. Meno yltyy, kun halli täyttyy sekalaisesta seurakunnasta ja kaikki eivät tunne sääntöjä miten toimia missäkin tilanteessa. Argh.

Tänään sitten päätin toteuttaa normaalia itseäni ja leivoin mokkapaloja tylsyyden tappamiseksi.

Nam, mutta silti ne maistuu saksalaisilta mokkapaloilta eikä semmoselta kuin kotona omassa keittiössä valmistetut. 

    Vien töihin toisen säästän tytöille toisen.

Mukavaa päivää! 

T.Ama&Mika

Pannukakkusunnuntai(t)

Huhhei, että oli taas sarjassamme kemut lauantai-iltana. Sainpahan ihmetytettyä ihmisiä, kun tanssin partyroomissa ihan kaistapäänä vaikka selvinpäin olinkin liikkeellä. Oon pistäny monia asioita merkille nyt muutamat bileet nähtyäni. Liian pienethän täällä on piirit ja kaikki tarkkailee toisten tekemisiä enemmän kuin omiaan ja koska ollaan hulluna päissään bileissä, niin voi aina omia tekemisiä selitellä sillä ettei muista tai "olin liian kännissä" Mulla ei oo kyllä mitään selittämistä kenellekään, koska väitän nykyään osaavani käyttää alkoholia harkitusti tai ainakin pystyn seisomaan sanomisieni tai tekemisteni takana. (Siellä Sonja nauraa, että yeah right :D) 

On kyllä hulvattoman hauskaa nähdä ihmiset niin erilaisissa elementeissä. Ensin töissä ollaan melko hiljasia ja naama yleensä peruslukemilla ja kun koittaa ilta ja bailaaminen, niin kummasti sosiaalistutaan ja ollaankin yhtäkkiä aivan out of control! 

Okei ja sitten päästään siihen osioon, jossa spekuloidaan, että kuka tykkää kenestäkin... Itsehän oon varmaan kaikkien silmissä melkein naimisissa mun Big Brotherin kanssa ja en todellakaan nyt sitten saa katella ketään muuta sillä silmällä. Kyllä vähän itekin luulen, että Pavel tykkää musta äly paljon, koska sain häneltä eilen kaulakorun ja se jaksaa koko ajan varotella mua, että oothan varovainen niitten tyhmien nuorten konien kanssa.

Silti vähän ehkä tökkii jo semmonen "hihihiii se iski mulle silmää ja se varmaan on ihan in lööv muhun" touhu. Semmosta kuulee aika paljon ja syvien huokausten kera vaan nyökyttelen, että joo näin sen täytyy olla. Ilkeäkö? 

Hyvää kesäkuun viimeistä päivää kaikille ja huomenna alkaa herkuton heinäkuu! 

Who's with me?

Retkellä

Kotona sitä aina selailee lentoja johonkin Euroopan kaupunkiin, mutta täällä sitä vaan hypätään autoon ja ajetaan reilut 100km Hampuriin. Istun tällä hetkellä MagIcin mersussa Saskian, Finan ja ite Magicin kans. Autobaanalla on kyllä leppoisaa ajella. Keskinopeus on sellainen 150km/h vaikka vettä sataa kaatamalla. 

Mutta voi KURVA! Kaikki muut on saanu palkan tilille paitsi minä yllättäen. Se on silti ehkä hyvä asia, koska muuten palkkarahat olis saattanut hujahtaa Loesdaulle aika vikkelään. 

Oli leppoisa lauantaipäivä töissä paitsi että tipahin taas ja leuat on sen takia aivan jumissa. 

Oon nyt tipahellu semmosta krt/vko tahtia, niin saa nähä kuin mustelmilla oon kotiin palatessa.

Se tammuli, jolta tipuin, on maailman säälittävin rääpäle ja tänään se jo meni tosi nätisti verraten siihen, että neljä päivää oon sen tuntenut ja tänään se ei ravannut kertaakaan taaksepäin. 

Yhtäkkiä se vaan kompastu ja sekos siihen paikkaan.

Ja mahtavuutta, kun mun kahdella jalalla kulkeva kimo käytti tänään koko ratsastuksen ajan kaikkia neljää jalkaa! Edistystä edes jollain tavalla. 

Haha. Sanoin tänään ääneen töissä, etten tännään ota ollenkaan alkomahoolia vaikka onkin bileet illalla ja vapaata huomenna. Kukaan ei uskonu! Nämä ei siis sittenkään tunne mua täällä vielä ollenkaan.

Aion kyllä bilettää ja näyttää miten kivaa voi olla selvinpäinki.

Anteeksi lukijat, kun kiritukset tulee viiveellä ja useampi kerralla.

Perrrrrjantai

Näin se taas viikko vierähti ja on viikonloppu. Sehän ei toki tarkoita, etteikö lauantaina olis töitä, mutta kuitenkin. Ja tänään se suuri päivä koitti! Palkkapäivä! Huomenna suuntana Hampuri ja Loesdaun valtava hevostarvikeliike. En toki sekoa tai mitään, mutta ylläripylläri tarvin yhet ratsastushousut lisää.

Oli melkoinen urakka viikko, kun saatiin kaks tyyppiä ähtemään iäksi pois ja sitten on vielä neljä ihmistä lomillaan. Tai no mitä mää valitan, kun mun tehtävä nyt suurimmaksi osaksi on ratsastaa.

Tänään ratsastin 11, eli laiskottelin ja ihan tahallaan annoin huipputammojen olla. Eilinen 14 hrvosta oli mun parhaimpia päiviä. Groomi on nopea ja yks nopeuttava tekijä, kun osan tammoista voi ratsastaa jo ilman juoksutusta. Mulla on kyllä kahta pölijää lukuunottamatta mahtavat hevoset tällä hetkellä!

Niin ja viime yönä, kun porukka rymys kotiin jostain riennoista ja kävin melkein hereillä, niin mun yöpöytä kävi mun kimppuun ja nyt on silmäkulma mustana. Täällä on vaarallista! 

Terveisiä sateisesta +15 asteen Neustadt-Glewestä.. Ahh mitä autuutta! Nyt on ratsastuskelit kohdillaan. 

Mikä maksaa

Oon tässä taas pari päivää ihmetelly kuinka hyvin viihdyn täällä. Ulkona kaikki on niin kaunista ja rakastan mun työtä ja työkamuja päivä päivältä enemmän. Saa nähä millon tällanen tunne loppuu vai kestääkö koko 6kk. 

Tänään töissä vaan hymyilin ja jammailin. Se tarttuu kivasti muihinkin. Ja tää viikko onki ollu hiljasempaa sinänsä, kun töistä on ihmisiä lomilla. Enemmän töitähän se on meille, mutta silti lepposaa. 

Magic tuli tänään takas töihin, ja sehän meinaa mun pyörän menetystä! 

Töiden jälkeen kävin Magicin kanssa Ludwigslustissa shoppaileen uus rengas pyörään ja koska se ei antanu mun maksaa sitä, niin ostin meille leivokset. Aivan mahtavat mansikkamättökermaleivokset ja kahvit on ihan sallittuja pitkien työpäivien jälkeen. 

Sehän alkaa oleen ensimmäinen kk tätä elämää takana, mutta arvatkaa mikä on vielä edessä..? Palkkapäivä! Sain tänään saksalaisen pankkikortin. Ei sen puoleen, että olis rahan tarvetta, koska ei täällä mee samalla tavalla rahaa kun Suomessa. Välillä vaan mietin, että mikä siellä Suomessa maksaa niin paljon? Juustoakin täällä voi ostaa köyhä ihminen, alkoholista puhumattakaan. Eikä oo typeriä makeisveroja! Ainoa asia mikä sitten "tuntuu" kalliilta on hedelmät. Mutta ne on semmosta melkein Suomihintasta tavaraa ja ostan niitä kyllä ihan simona.

Eilen juttelin useammanki kaverin kans puhelimessa ja toki kaikkia on ikävä, mutta en vaihtais tätä pois mistään hinnasta! Ja mikä hienointa, että siellä ollaan iloisia mun puolesta, kun saan kokea tällasen elämyksen.

Pojat on poikii

Mahtavaa joskus olla vähän parempi, tehokkaampi ja oma-alotteusempi kuin jotku toiset.

Hahaa! Sain siis nyt 4-v oreja 3kpl. Meitä (minua ja Saskiaa) on vähän huvittanut, kun pari tyyppiä on nyt ratsastanu pelkästään oreja ja se on hirrrrrrrveen vaikeaa ja haastavaa. Tammat on helppoja ja osaavia heidän mielestään. Joten heitä pitää väistää ja varoa hallissa.

Lauantaina ensimmäistä kertaa menin siis mun uusilla pojilla. Kamalaahan se välillä meinaa olla, kun ratsastat ja hevonen ei vielä osaa mitään. Silti vaadin jokaista omaa kaakkia menemään päätyihin ja kulmiin kunnolla. Voi kuinka onkaan ikävä kannuksia aika ajoin.. Mutta molemmat Sandro pojat oli kivan  pyöreitä ja ihanan leveitä verrattuna joihinki mun Stakkato tyttöihin, jotka on niin kaposia ja honkkeleita.

Ja se tunne, kun ratsastin ekaa poikaa ja toinen pomo kävelee halliin tarkistamaan, että kaikki on hyvin, niin nämä vain oreilla ratsastavat tyypit napottaa keskellä hallia odottaen apua selkään nousussa. Itsehän oon tottunu siihen, että itse sinne on kavuttava, koska ei ole aikaa odotella jotakuta auttaan.

Sain kehuja koska olin itse onnistunut nousemaan selkään ja ratsastamaan ilman valvojaa.

Tammoja multa lähti taas perjantaina veks. Mitä hyppäävät niin hyvin, että ne viedään pois minulta liian nopeasti. Mua harmittaa välillä, kun olis kiva tietää mihin ne ehottomasti parhaat päätyy vielä tässä elämässä. Tuskimpa ne käyttää kaulapantoja täältä lähdettyään uusiin koteihin. Mutta pliis joku tulkaa ja ostakaa 416 tai 259!! 

Ei oo vieläkään mun free jumpit saapuneet! Vasen nilkka näyttää siltä niinkuin olisin jääny johonki ansaan jumiin.. Aivan hiertyny ja sukka veressä joka päivä päivän päätteeksi. Köningsin saappaat ei siis ole parhaat kengät ainakaan tällaiseen käyttöön. Ostakaa muutenki joku ne pois, koska ne on mulle ihan liian leveät. Oon varmaan ihan fiiliksissä ja viis kertaa tehokkaampi kun saan ne uudet kengät.

Tehokkuudesta puheen ollen. Mulla oli eri groomi tällä viikolla ja kiehuin raivosta, kun ehdin mennä vain max.10 hevosta päivässä. Sama kun ei olis ollu auttajaa ollenkaan. Onneks se oli tilapäinen ratkasu, koska ihmisiä on ollu lomilla. Ensi viikolla taas melko hösseliä. Seinällä nimittäin on 19 hevosta mun nimen alla. Gregor on kyllä niin duracell groomi, että helposti menee ainakin se 14 konia päivässä.

Mulla saattais olla kuvia joistain partyista, niin saatte seuraavaan postiin kuviakin jopa! 

Amijamin superdieetti

Hei te kaikki lukijat, jotka olette joskus koittaneet jotain dieettiä!

Haluan jakaa teille tavan kuinka ite oon kuukaudessa laihtunu yhen vaatekoon verran.

Aamuisin: polje töihin ja ratsasta yksi hevonen. Aamupalaksi n.puoli litraa kahvia.

Seuraavaksi iso vaihde silmään ja yritä ehtiä ratsastaa 6-7 pherdeä ennen kun kello lyö 12.

Päivällä: polje taas vähän pyörällä, että pääset syömään lounasta (lue: vetämään ähkyt)

Yleensä ruokana jotain erittäin raskasta, kuten perunaa ja lihaa kaikissa muodoissa. Toki pitää mättää sämpylää siinä sivussa ja jälkkäriksi jos on, niin vanukasta.

Polje takasin töihin.

Iltapäivä: ratsasta 6-7 hevosta ja lopuksi viimeisen puoli tuntia lakaise tehokkaasti (tehokkaan näköisesti). Kädet on melko spagettia monesti sillon. Vinttaa taas pyörällä kotiin.

Ilta: n.3krt viikossa ajele vielä pyörällä kylille. Kun et sitten keksi mitään parempaa tekemistä, niin SYÖ.

Yleensä lämppäreitä kermajuustolla, kinkulla tai kanalla, paprikalla tai ananaksella. Nektariineja, kiiviä, banaania kera jogurtin. Valkoista suklaata menee kevyesti pari riviä. Sipsejä ja keksejä vähän väliä kun istut keittiössä juttelemassa. Ja muistakaa syödä jäätelöä ainakin sen puoli litraa päivässä! 

Ja vodkassahan ei ole kaloreita.

Oivalluksia

Kiitos Hööksin kengät näistä upeista vuosista, jotka kuljimme yhdessä niin ratsastaessa kuin kakkaa lapioidessa. Ei mutta mitä mää höpötän? Nehän kesti vaan kaks ja puoli viikkoa!! Edelliset, joista maksoin 129e, kesti 8-vuotta eikä ne ikinä satuttaneet mua ja tehneet rakkoa jalkaan..
Äitini on joskus sanonut, että kannattaa ostaa kerralla hyvänlaatuiset, niin kestävät sitten kauemmin. 
Nyt ainakin aion toimia äitin oppien mukaan. Muutenkin musta alkoi vähän tuntua, että se palkka joka on aika pienoinen verrattuna työn määrään, on sellainen tarvikeraha kerran kuussa. Ostat kaiken aina mikä on menny hajalle, niin ensi tilistä. 
Okei, onhan täällä halvempaa asua kun Suomessa. Ruoka on halpaa! Vaikkakin on muuten ikävä Välivainion supermarkettia ja suomalaisia raaka-aineita, joista tehä itelle ruokaa. Lämppärit on ollu aika hittituote mulla täällä. Vaihtelen vaan paahtiksen päälle täytteitä ja voila! Hanavettäki kaipaan. Varsinki sitä Pikkaralan raikasta lähdevettä.

Asiasta hevosiin yllättäen. Mää niin haluaisin lähettää 416:sen Sonjalle! Aivan huikee pieni tamma, joka hyppää ihan mitä ja minkä kokosta vain. Varmasti myös hyvä aikaratsastuskoni, kun on kompaktin kokonen ja iso laukka. No sehän hyppäs tänään niin hyvin, että se viiään pois multa viikonloppuna.
Ja tänään oli melko lennokasta menoa muutenkin, kun hypättiin hevosta toisen perään. Saskia avas tän päivän tippumistilastot ja Janek jatkoi tippumislistaa kahdella ilmalennolla. Sitten olinki vuorossa minä.
Hienosti niskoilleen alas pienen tuuletusrodeon jälkeen. Mikäs tässä ollessa, kun ihon pinta-alasta suurin osa alkaa olla vieolettisinimustaa eikä mitään kauniin ruskeaa ja tasaista väriä.
Onneksi on viikonloppu ja ei tarvi ratsastaa. Sitten voiski kyllä skipata sen maanantain kun kaikki konit on ihan hunningolla. 

Saapa nähä millaset pileet on huomenna tiedossa. Tänään ainakin nukkumaan ajoissa.
Gute nacht!

Amijami

Okei, Amanda on totaalisen unohdettu ja kaikki täällä nyt kutsuu mua Amijamiksi. Mulla menee täällä kyllä kivasti! Nyt on meidän siipi rakennuksesta täynnä, kun saatiin kaksi asukasta lisää. Eniten kuitenki oon jossain muualla tekemässä jotain muuta, kuin könöttämässä tässä keittiössä tietokoneella. Taidan jopa olla vähän puolalaistunut enemmän kuin saksalaistunut.

Viikonloppu meni kauniissa säässä rannalla ja illat pienissä bileissä. Huippua sanon minä, koska tanssiminen ja laulaminen on aika lailla samanlaista kansalaisuuksista riippumatta.

Maanantaina hirmu iso porukka lähti paint ballia pelaamaan tuohon ihan lähelle. Oliko vähän siistiä tykittää vaan ihan minne sattuu ja möyriä vaatteensa paskaseksi maakuopissa ja saadan keltasia täpliä kuoleman merkiksi. Yhteishenki pelas kaikilla ja pelien edetessä touhu kävi vaan hullummaksi.
Seuraavana päivänä vertailtiin mustelmia ja ruhjeita. Pahin itellä oli kun sain hirveen rakon jalkaan. Oon vaan ontunu töissä, kun kengät hiertää just pahiten siitä kohtaa. Kipu on tietenki suhteellista, mutta sanosin tällä hetkellä että kurva!

Huomenna tulee taas iso pomo katteleen hevosten hyppyjä. Mutta eipä se ollut niin pelottavaa viimeksikään.
Eilen sain taas sen tunteen, että miksi jaksan ratsastaa ne kaikkein kamalimmatkin joka päivä. 18 hevosesta YKSI on ihan ultimate yli muiden superhyppääjä tulevaisuuden tähti. Sit on niitä ihan kivoja.
Tykkään kytätä niitä Janekin papereita, joista näkee että kenen poikasia ne mun ratsastamat hevoset on.

Ääh tulipa katkonainen teksti, kun oon kirjottanu tätä monta päivää..
Ja oon astetta vaaleempi taasen! Kamala värjäystulos..

Oma koti kullan kallis

Jes vihdoin on uus oma koti! Tää on loistava, siis jos ei tykkää vaatia liikaa. Keittiöstä järvinäköala, mukava kämppis, isot sängyt, tarpeeksi säilytystilaa ja keittiöstä löytyy kaikki kamat ruuanlaittoon.

Netittömyys kylläkin iski samantien, kun tontille laskeuduttiin, mutta on tää "oma koti" sen arvonen.

Nyt kun sais sen pyörän vielä jostain. Tästä kestää kävellä töihin 15min aamulla ja aina pääsee jollain kyydillä kämpille, niinku yks päivä teaktorin lavalla. 

         Näkymä keittiöstä.

kävin jo kylillä lainapyörällä ostattelemassa itelleni nettiä ja pyörää. No mitähän vielä? Tyhmä ku oon, niin en tajunnu ettei mulla ole yhteistä kieltä asioida kenenkään kanssa. Tähän väliin mahtuis miljoona kirosanaa, jotka jätän nyt näpyttelemättä. Olin nimittäin raivona. Menin Lidliin, ostin 12 jäätelöä ja poljin ainaki yhtä lujaa kottiin kun olis autolla menny. Kävinpä sitten viilentämässä tunteitani Saskian kanssa tuossa jorpakossa. Se on siis talviturkki näin ollen riisuttu. 

Hevosten osalta sujuu hyvin. 18 konia on listalla ja ehin tehä niistä 13 päivittäin. Omia on siis vaan 14, mutta Magic loukkas nilkkansa ja joutu saikulle. Oon antanu usealle tammalle jo nimen. On esimerkiksi Peikko, Leila, Minni, Lemppari, Mönkkäri, Lippe, Sticker, Froggy ja Rosalinda, jonka tunnette jo kun se on se jolta tipuin. Ollaan saatu sen kans jo sovittua se rodeo. Monella muullakin tammalla oli vaan vähän maanantaifiilikset. Näitähän ei ratsasteta viikonloppusin. 

Tahtoo olla aika lyhyt pinna joillakin, jos hevonen vempuloi tai on energinen tai touhuaa päällä or something. Heti se kaakki on bitch ja hyi että vihaan tätä. Mää vaan lässyttelen menemään mun tyttösille. Ja Gregor on kyllä ihan huippu groomi. Harmi kun ei oo kahta satulaa, niin se ehtis juoksuttaa mulle joitain välillä valmiiksi. Se, että juoksutetaan aina aluksi, voi kuulostaa tylsältä ja sitä se onkin välillä, mutta siinä yleensä näkee millä tuulella mikäkin tamma on.

Kivaa on! Tahon mun HelloKitty lakanat! 

     Siinäpä mun kämppikset poseeraa.

Bring it on!

Kaikki olis valmista huomiselle, kun iso jehu saapastelee halliin arvioimaan hevosten hyppyjä. Ollaan alkuviikosta hypätty vähän, sit menty koulua ja taas tänään hypätty vähän. Janek valkkaili sieltä muutamia poneja, jotka siis esitetään huomenna kuulemma hyppäämällä tolpat loppuun. 

Mää niin tahtoain eroon muutamasta tammukasta! Saako noin ees sanoa?

Ainiin, ja taas tipahin tänään. Froggy ihan vaan kompastu esteestä läpi juostuaan ja minä maistelin vähän juuri katseltua maneesinpohjaa. Nam.

Alko naurattaan, kun kaikissa rodeoissa pysyny tänään kyydissä, mutta yhen kompastumisen takia pitää sitte tippua. Aina kun joku kaakki alkaa keulimaan, niin mulla soi päässä se "I don't care, I love it", enkä tosiaan tiiä miksi.

Nyt on kymmenes aamu putkeen, että oon heränny kuudelta, niin pikkuhiljaa tuntuu siltä että vois nukkua yhtenä aamuna pitempään. Viikonlopuksi luvattu hyvää keliä, mutta pakko somehow hankkia netti ja pyörä lauantaina. Jos löytäis jostain tulkin, jolla olis kans vapaa viikonloppu. Nämä pakolliset tehtyäni makaan tuossa biitsillä liikahtamatta loppuvapaat.

Eka pitää keskittyä huomisen näyttöihin, jotka menee kuulemma pitkälle ylitöiksi, ja sitten vasta huokasta. Täällä oli tänäänki niin lämmin, että Janek käski lopettaa ratsastamisen kolmelta, kun mut haettiin kylille muuttamaan mua Saksalaiseksi. Jipii! Nyt on uusi kotiosoite, että lähetelkää vaan kaikkea kivaa mulle. On myös allekirjoitettu työsoppari ja oon nykyään vakuutettu. Kaks kertaa ehdin tippua ei-vakuutettuna, niin saapa nähä kuinka nopeaa tulee käyttöä sille.

Jäätelön ja nektariinien voimalla eteenpäin! Ps. ruoka oon hyvää.

Leikistä työksi!

Huippua kyllä ajatella, että mulle maksetaan siitä, mitä ennen pidimme leikkinä.

Viikonloppuhommiin kuuluu orien irtojuoksutus ja se on erittäin siistiä. Mielessäni valitsen niistä niitä tulevia huippuhevosia, tai niitä, jotka jää jollekin aluetasolle.

Osaahan ne olla kyllä totaaliaaseja osa. Sai muutaman sieluelämää tulkita hanakammin, kun joka kierroksella yrittivät samassa kulmassa hypätä seinälle ja liueta paikalta. Yksi jopa oppi aukaisemaan maneesin oven, joten sille jouduttiin pyytämään vielä yksi ihminen apuun portsariksi.

Oreja osaa kyllä kunnioittaa, mutten siltikään sanoisi pelkääväni vielä yhtäkään. Aamuisin kuitenkin tulee nähtyä ne siinä kaikessa leppoisuudessaan, mitä ne parhaimmillaan osaavat olla.

http://m.youtube.com/#/watch?v=hBHXKyJ3_FA&desktop_uri=%2Fwatch%3Fv%3DhBHXKyJ3_FA

Chacco Blue. Tuon vauvoilla oon ratsastanu. Kelpais, jos ne olisivat jo noin hyviä.

    Parempi olla hyvä, jos on huippu isukki! Stakkato.

Menee kyllä välillä vähän yli, kun se totaalinen perehdytys näihin hommiin oli mitä oli. Ensin sanotaan, että tee näin eikä noin, mutta sitten itse tekevät juuri toisin. Sanontahan kuuluu: "Älä tee niinkuin minä teen, vaan tee niinkuin minä sanon."(muistaakseni Iidan suusta kuullut tuon usein.) Jep, näin aion toimia. 

Eilen kävimme Finan kanssa kävellen katsastamassa sitä todennäköistä asuinaluettamme ja istumassa iltaa jo näiden tutuksi tulleiden ihmisten kanssa. Kivaa vaihtelua tälle hotellissa lojumiselle. Haluaisimme ehdottomasti olla kämppiksiä Finan kanssa, jos vain millään sopisi toivoa Dirkiltä sellaista. Kämpälle olisi niin paljon mukavampi aina mennä, kun tietää ja tuntee ihmisen kenen kanssa huonetta jakaa. 

Fina on siis oikealta nimeltään Josefina ja kotoisin Stuttgartista. Hän puhuu erittäin hyvää englantia, koska on ollut maailmanvalloituksessa jo Floridassa sekä Irlannissa. Opinpa häneltä jo eilen muutamia lauseita ja sanoja Saksaakin! Haluan tosissaan oppia ainakin ymmärtämään saksaa, jos en jopa kommunikoimaan välttävästi. 

Keskiviikkoon asti vielä hotellielämää. Huoh.

Äiti lähetä mulle omat lakanat! Ja pyörän tahdon täältä hankkia hetinyt!!

Rutiineja

Tänään olisi muka jotkut bileet, joista kaikki supattelee. Ei_vois_vähempää_kiinnostaa. Ai miksikö?

Just oon päässy käsiksi päivän rutiineihin ja kaikki mun työhön liittyvä on mukavaa. 

Onneksi tähän väliin ei ole viikonloppuvapaata, vaan jatketaan puuhailua aina ensi perjantaihin asti ja nautitaan sit vähän vapaa-aikaa.

Aamulla ensimmäisenä siivoan n.3-4 karsinaa, jaan heinää ja lisään olkia oreille. Otan aina samat karsinat, jotka siivoan, koska niille samoille tietyille pojille on ihana lässyttää ja ne nyt sattuu olemaan ehkä vähiten monstereita. Kun joka paikka on lakaistu, menemme kaikki aamukahville. Voi piru vie on muuten hyvää kahvia täällä! Tässä vaiheessa vasta oikeastaan herään.

Sitten se alkaa! Etsi tamma, varusta se, juoksuta, ratsasta, riisu se, kylvetä ja vie takaisin laumaan.

Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta ei se sitä ole. Ihanaa oikeastaan, kun koko ajan vaan takoo samaa kaavaa. Vielä kun saisi ne tietyt samat tytöt omaksi, niin olisi aivan bueno! 

Lounasaika iskee ihan yhtäkkiä ja pitää lähteä pyörällä SH:hon syömään. Ui nam, että oli tänäänki pöperöt. Ruuan jälkeen minulla on puolituntia sitten aikaa ähistä ja puhista, kun tuli syötyä liikaa.

Ei pelkoa kaverit, että laihtuisin tällä reissulla..

Takaisin satulaan. Iltapäivällä, ilman groomia, ehtii rastastaa neljä. Paljon ei ehdi jäädä lusmuilemaan missään välissä, mikäli haluaa huoltaa varusteet päivän rumban jäljiltä. Voitte kuvitella kuinka siistissä kunnossa suitset ym. on kahdeksan hikisen ja kuolaisen tammukan jälkeen.

Tulee hirveän PRO-olo, kun ei jouda auttamaan neljän kauroissa. "Pakko" käyttää aika ratsastamiseen, kerta joku on antanut tietyt ponit sille päivää.

(Loppuosa sisältää juoruilua)

Jopa minä olen huomannut yhden riderin lintsaavan ja huijaavan ratsastaneensa hevosiaan.

Hän käy pokkana merkkaamassa taululle, että on ratsastanut, mutta todellisuus on muuta.

Mitä järkeä? Eihän ne tammat itsekseen opi!! Hänen hevosiaan, tai häneltä Saskialle siirtyneitä hevosia, olen ratsastanut kolme ja kaikki (ehkä sattumaa) pelkäävät kättä ja lyövät tyhjää.. 

Saskia ratsastaa hyvin ja neuvoo minulle tiettyjä niksejä. Sellainen pikkunen vanhempi mies, jonka nimi on jotenki puolaksi jotain, mutta se nimi kuulostaa niinkuin sanois Magic, on kiva ja leppoisa. 

          Pantteri on ainoa oikea!

             Joku liputuspäivä. Kesti ensin tottua väreihin.

Perus perjantai-ilta tiedossa med salmiakki und ice tea peach!

Pitäkää bileenne.

Luv ya

08227

Tässäpä hieman päivääni numeroina: 0610 piti olla hetätyskello soimassa, no ei ollut. 0640 herään ja 10 min aikaa olla pihalla valmiina. Vain 4 karsinaa ja 6 hevosta tänään. Jostain syystä hevosten säkäkorkeudet välillä 170-185cm. Päivälle arvosana 10 ja kelille ehkä 8+.  08227 uusi rakkauteni!

Kyllä! Rakastuin. Ja vieläpä ainoaan kimoon, jolla ratsastin tänään. Voin siis laittaa joulupukille toiveen jo vetämään. Viisi vuotias, suuri ja rauhallinen hevonen hyvällä tekniikalla ja selvällä päällä varusteltu. 

Loput viisi... Ei muuta mainittavaa, kun että kaikki olivat kokoluokkaa kirahvi tai norsu. Miksi minulle, kun oon ehdottomasti pienin ratsastaja kaikista Rustican tyypeistä. Työpaikkakiusaamista?

Omia hevosia en ole vielä saanut, mutta satulan kyllä. Tadaa butet! Pitänee kyllä alkaa syömään vähän sanojani takaisin, kun meillä(siis satulan kanssa) synkkaa hyvin ja oon toistaseksi pysynytkin siinä tiukasti enkä tipahtanut kertaakaan. Sain myös oman harjaämpärin sekä punaisen pölärin ja oman tsumptsump-pullon! 

Kauhistelin vielä Suomessa kun olin, että entä jos en tykkää ruuista, jotka on ilmaisia täällä päivittäin.

Mitä vielä! Oli tänäänkin niin herkulliset soosit, että oksat pois. En tosin todellakaan tiedä mitä söin...

Nyt mussutan chili-cashewpähkinöitä ja itken äänekkäästi, koska salkkareita ei pysty katsomaan koneelta täällä.

Märymäry nyyhnyyh

Kohteessa!

Ei oo tosi! Missä vaiheessa oon unohtanu koko englanninkielen??? Aivan kun olis kuuma peruna suussa aina kun pitää sanoa jotain in English. Toivotaan, että se notkistuu vaikka tässä ensimmäisen viikon aikana.

Matka Helsinki-Kööpenhamina-Hampuri-Ludwigslust-Neustadt-Glewe meni sinänsä hyvin, vaikken sanoisi tuskattomasti. 18kg+6kg+käsiveska sai arvostamaan taas tätä normaalipainoa, jota ainoastaan joutuu mukanaan raahaamaan. Hampurissa oli pakko syyä hampurilainen, kun se kuulostaa niin kivalta, että syö hamprilaisen Hampurissa. Nyt te kaikki nauratte ihan kippurassa tuolle vitsille siellä. Muahah.

Bussinmittainen junanvauva kuskasi minut loppujen lopuksi kohteeseen, ja kyllä, olen kirjaimellisesti jossain jumalan selän takana.

Kuvat on hotellin ikkunasta näköalat ja junasta.

Pääsin nyt ekaksi viikoksi majoittumaan hotelliin, joka suo minulle tämän autuuden käyttää internettiä heidän piikkiin. Samaan aikaan tänne tuli toinenkin tyttö, vähän nuorempi ja saksalainen alkujaan, joten hänen kanssaan ollaan juteltu ja käyty kaupassa. Saan myös tarvittaessa tulkkausapua, koska nämä aurinkoiset saksalaiset eivät kovin leveile englanninkielen taidoillaan.

Aamulla tönotimme klo 7 hotellin parkkipaikalla ja suuntana seuraavaksi tallit. Ehdin jo tuskastella, että miten voi ihminen lähteä tekemään töitä ilman aamukahvia, mutta asia korjaantui heti tallilla, jossa kahvi odotti valmiina juojaansa. Siinäpä saikin sitten heti tarttua talikon varteen ja alkaa olkien seasta tonkimaan sitä itse asiaa. Ei ollut muuten kevyttalikoita kellään! Miksi? Neljä lootaa ehdin lapioimaan, kun vuorossa oli aamupala. 

Aamupalalla kävi selväksi, että koska mainitsin joskus ratsastaneeni nuorilla hevosilla (öö lasketaanko joku Tide?) niin Dirk kuskasi minut Rustica nimiseen talliin ja hommat lähtivät käyntiin kolmen 3-vuotiaan hyppäämisellä. Kaikki tammavauvat juoksutettiin aina ennen selkäännousua erikseen siihen tarkoitukseen olevassa hallissa ja siirryttiin halliin B hyppäämään. Tuli ihan ratsastuskouluajat mieleen, kun ratsastettiin samaan suuntaan peräkkäin ja vuorotellen hypättiin tehtävää. Hyvin täällä on otettu huomioon se tippumisaspekti sun muut, kun hallien seinät on vuorattu olkipaaleilla. Pehmeä lasku joka suuntaan siis, jos joku poni käy nokkavaksi ja yrittää tiputtaa.

Iltapäivä puuhattiin orien kanssa kiillottaen ne free jumpia varten. Tämä homma tehtiin kaverin kanssa, toinen piti aina hevosta kiinni toisen puunatessa. Hirveän hyviä ohjeita oon tänään täällä kyllä jo saanut. Esim: oleta aina, kun menet uuden hevosen luo, että se haluaa purra tai potkaista sinua. Lovely.

Onneksi häntiä ei saa harjata, mutta jokaiselle laitettiin kuitenki tsumptsumpia! 

Huomenna jatkuu ja nyt pitää vielä ehtiä skypettää suuntaan jos toiseen.

Allez gut tai jotain!

Oulu-Helsinki by Honda

Suunnitelmat on sinänsä mukava asia, mutta nyt kun miettii niin viimeiset päivät ennen reissua tuli kyllä vietettyä melko spontaanilla tavalla.

Kerroinkin jo, että kavereita tulee ikävä, ja hups hei hankin viime hetkellä yhden kaverin lisää! Vietinkin viimeisen päivän Oulussa suurimmaksi osaksi kyseisen tuttavuuden kanssa ja kävin myös viimeisen kerran (todennäköisesti) hyppäämässä Patella ja toteamassa kuinka tuo touhu voikaan olla helppoa. Siinä oli kyllä mun peban alle just sopiva hevonen! 
Anu tuli hyvästeltyä sillä reissulla todella poliittisesti tunteitaan näyttämättä ja ripsivärejä sotkematta... Yeah right!

Aurinkoisen lauantain pystyi suoraan sanoen hukkaamaan auton ratissa, koska matkatunteja kertyi melkein kahdeksan. Kyllä niin säälitti ajella Smurffinalla noin pitkä matka! Mutta millään muulla autolla en olis halunnukaan toikkaroida tuolla keskustan melskeessä kuin tutulla ja turvallisella Hondalla. Isäkin mulle vaan nauro, kun tapojeni mukaan kännykästä(jossa navigaattori) oli akku loppu. Ipadistkaan ei ollut mihinkään, koska mokkula oli simahtanu. Mitä siis nykynuori joutuu siinä tilanteessa tekemään? LUKEMAAN TIENVIITTOJA.. Ajatella...

Sitten ilmiselvään asiaan. Kaunis lauantai-ilta, siskon kanssa kaikki Helsinkin viihdytyspalvelut saatavilla, eikä aamusta kiire mihinkään. Mitähän sitä siis tekisi? 
Klo 21.15 totaalisammuminen ja tiedottomuudentila. Check!

Yritin ihan tolkkuna heräillä seitsemän aikaan tänä aamuna, mutta eihän siitä tullu lasta eikä sitä toistakaan, kun ei kahvinsaannista ollut tietoakaan. Seurauksena jatkounet melkein kymmeneen asti! Ahh autuutta, kun sitä heräsi virkeänä siihen kahvinmetsästykseen. 

Iida halusi todistella huonoa suuntavasitoaan ja lähteä autolla liikkeelle tänään. 

Koska aamupala-aika oli mennyt jo vähän ohi ja bodystepin jatkokoulutukseen ei ollut enään montaa tuntia, niin menimme Itikseen subille sekä sille himoitulle kaffelle. 

Piti odotella teinisti portailla 10min, että Subia aukeaa.

Mikäpä voisi minun mielestä olla parempi tapa hyvästellä Suomi, kun vetää kropasta viimeiset mehut irti stepin höykkyytyksessä vaivaisen tunnin ja kolmen vartin verran!

Fiilikset on jossain niin paljon enemmän kuin asteikko riittäisi kertomaan ja tunteiden myllerrys on varmaan hirmumyrskyjen luokkaa.

Adios amigos ja seuraava teksti tuotetaankin uusista maisemista!

Hyvästi Oulun yöelämä!

Ja hiljeneehän se, kun ei ole tyttöjengi laulamassa karaokea ja sheikkaamassa ties missä ympäri kyliä...

Eilinen oli yhtä hulinaa! Aamu alkoi mummulassa aamupalalla kera 4 kuppia kahvia kuunnellen mummun live päivitykset terveydentilastansa ja yllättäen TAAS pappa joutui tarjoamaan tankillisen bensaa Hondalle, siispä tankille.
Päivän (siihen asti paras) hetki tuli koettua uuden BodyPunp-ohjelman tehotreenissä. Ja tiedättehän te... Viimenen pumppi ennen reissua, pakko vetää täysillä! Jäi kaihertaan tietenki, kun ei saa niitä uusia superliikkeitä tuon enempää ähistä. Kävin toki näin huippuammattilaispullukkaurheilijana viimesen kerran puoleen vuoteen lämpövenyttelyssä, ei tuu ikävä!

Päästäänki sujuvaa aasinsiltaa siihen mitä tulee ikävä. Kavereita! Pidettiin mun läksiäisentynkiä eilen illalla ja menohan yltyi illan mittaan. Rauhallisen takapihaillan tilalle huomasin yhtäkkiä vaihtuneen karaoke-laulannan ja Kaarlen ikkunalaudan muuvsit strobovalojen säihkyessä! Eikä siinä vielä kaikki... Skippin that part, mutta mukana jatkomenoissa tietysti S.M & J.E. Talo hiljeni, kun aurinko oli jo kaikessa loistossaan taivaalla.

Vilkkaasta luonteestahan sitten elämä antoi pientä feedbackia, kun astelin aamulla kepein askelin (2h yöunien) jälkeen reumalääkärin vastaanotolle. Nyt neljän nilkkoihin kohdistuneen kortisoniannoksen jälkeen ja lääkärin määräyksestä laitan sohvalle pötkölleen. Sain jokaiseen pistoskohtaan tuommoiset masentavat normilaastarit, kun ennen sai ihan valita muumien tai viidakkokirjan hahmojen väliltä!

Päikkäririkasta loppupäivää! zzZzZzzZZZzz

Hola Hawaiji!

Ruotsin vahvistus..

Jonnan tapa hyvästellä.

Braziliano joutui juomaan suomalaista kahvia.

Läksiäislahjoja (karjalanpiirakoita paperipussissa)

Uu jännitää!

Hommat alkaa oleen mallillaan, mutta silti liian aikasta huokaista, että kaikkihan meni ihan OK. Nyt on jo laukku eteisessä(odottelee toki vielä turhia tilpehöörilisäyksiä) valmiina ja Honda ruokintaa vaille valmis suuntaamaan naarmutetun keulansa kohti Tsadia. Raukka sekin, joutuu kaupunkiajoon täältä maalta!

Blogini tarkoituksena on päivitellä kuulumiset niin usein kuin mahdollista ja kertoa millasta "kurjuutta" se on käydä asustamassa pidempi aika pois mummun soppakulhojen ja papan visakortin ääreltä. 

Otin vähän varaslähtöä, koska varmasti jokainen tiedätte sen vakio aloituspäivän "huomisen". 

Läksäribileitä sit huomenissa! :)

Painun saunaan. Kuitti.