Okei, Amanda on totaalisen unohdettu ja kaikki täällä nyt kutsuu mua Amijamiksi. Mulla menee täällä kyllä kivasti! Nyt on meidän siipi rakennuksesta täynnä, kun saatiin kaksi asukasta lisää. Eniten kuitenki oon jossain muualla tekemässä jotain muuta, kuin könöttämässä tässä keittiössä tietokoneella. Taidan jopa olla vähän puolalaistunut enemmän kuin saksalaistunut.
Viikonloppu meni kauniissa säässä rannalla ja illat pienissä bileissä. Huippua sanon minä, koska tanssiminen ja laulaminen on aika lailla samanlaista kansalaisuuksista riippumatta.
Maanantaina hirmu iso porukka lähti paint ballia pelaamaan tuohon ihan lähelle. Oliko vähän siistiä tykittää vaan ihan minne sattuu ja möyriä vaatteensa paskaseksi maakuopissa ja saadan keltasia täpliä kuoleman merkiksi. Yhteishenki pelas kaikilla ja pelien edetessä touhu kävi vaan hullummaksi.
Seuraavana päivänä vertailtiin mustelmia ja ruhjeita. Pahin itellä oli kun sain hirveen rakon jalkaan. Oon vaan ontunu töissä, kun kengät hiertää just pahiten siitä kohtaa. Kipu on tietenki suhteellista, mutta sanosin tällä hetkellä että kurva!
Huomenna tulee taas iso pomo katteleen hevosten hyppyjä. Mutta eipä se ollut niin pelottavaa viimeksikään.
Eilen sain taas sen tunteen, että miksi jaksan ratsastaa ne kaikkein kamalimmatkin joka päivä. 18 hevosesta YKSI on ihan ultimate yli muiden superhyppääjä tulevaisuuden tähti. Sit on niitä ihan kivoja.
Tykkään kytätä niitä Janekin papereita, joista näkee että kenen poikasia ne mun ratsastamat hevoset on.
Ääh tulipa katkonainen teksti, kun oon kirjottanu tätä monta päivää..
Ja oon astetta vaaleempi taasen! Kamala värjäystulos..
<3
VastaaPoista