Rutiineja

Tänään olisi muka jotkut bileet, joista kaikki supattelee. Ei_vois_vähempää_kiinnostaa. Ai miksikö?

Just oon päässy käsiksi päivän rutiineihin ja kaikki mun työhön liittyvä on mukavaa. 

Onneksi tähän väliin ei ole viikonloppuvapaata, vaan jatketaan puuhailua aina ensi perjantaihin asti ja nautitaan sit vähän vapaa-aikaa.

Aamulla ensimmäisenä siivoan n.3-4 karsinaa, jaan heinää ja lisään olkia oreille. Otan aina samat karsinat, jotka siivoan, koska niille samoille tietyille pojille on ihana lässyttää ja ne nyt sattuu olemaan ehkä vähiten monstereita. Kun joka paikka on lakaistu, menemme kaikki aamukahville. Voi piru vie on muuten hyvää kahvia täällä! Tässä vaiheessa vasta oikeastaan herään.

Sitten se alkaa! Etsi tamma, varusta se, juoksuta, ratsasta, riisu se, kylvetä ja vie takaisin laumaan.

Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta ei se sitä ole. Ihanaa oikeastaan, kun koko ajan vaan takoo samaa kaavaa. Vielä kun saisi ne tietyt samat tytöt omaksi, niin olisi aivan bueno! 

Lounasaika iskee ihan yhtäkkiä ja pitää lähteä pyörällä SH:hon syömään. Ui nam, että oli tänäänki pöperöt. Ruuan jälkeen minulla on puolituntia sitten aikaa ähistä ja puhista, kun tuli syötyä liikaa.

Ei pelkoa kaverit, että laihtuisin tällä reissulla..

Takaisin satulaan. Iltapäivällä, ilman groomia, ehtii rastastaa neljä. Paljon ei ehdi jäädä lusmuilemaan missään välissä, mikäli haluaa huoltaa varusteet päivän rumban jäljiltä. Voitte kuvitella kuinka siistissä kunnossa suitset ym. on kahdeksan hikisen ja kuolaisen tammukan jälkeen.

Tulee hirveän PRO-olo, kun ei jouda auttamaan neljän kauroissa. "Pakko" käyttää aika ratsastamiseen, kerta joku on antanut tietyt ponit sille päivää.

(Loppuosa sisältää juoruilua)

Jopa minä olen huomannut yhden riderin lintsaavan ja huijaavan ratsastaneensa hevosiaan.

Hän käy pokkana merkkaamassa taululle, että on ratsastanut, mutta todellisuus on muuta.

Mitä järkeä? Eihän ne tammat itsekseen opi!! Hänen hevosiaan, tai häneltä Saskialle siirtyneitä hevosia, olen ratsastanut kolme ja kaikki (ehkä sattumaa) pelkäävät kättä ja lyövät tyhjää.. 

Saskia ratsastaa hyvin ja neuvoo minulle tiettyjä niksejä. Sellainen pikkunen vanhempi mies, jonka nimi on jotenki puolaksi jotain, mutta se nimi kuulostaa niinkuin sanois Magic, on kiva ja leppoisa. 

          Pantteri on ainoa oikea!

             Joku liputuspäivä. Kesti ensin tottua väreihin.

Perus perjantai-ilta tiedossa med salmiakki und ice tea peach!

Pitäkää bileenne.

Luv ya

08227

Tässäpä hieman päivääni numeroina: 0610 piti olla hetätyskello soimassa, no ei ollut. 0640 herään ja 10 min aikaa olla pihalla valmiina. Vain 4 karsinaa ja 6 hevosta tänään. Jostain syystä hevosten säkäkorkeudet välillä 170-185cm. Päivälle arvosana 10 ja kelille ehkä 8+.  08227 uusi rakkauteni!

Kyllä! Rakastuin. Ja vieläpä ainoaan kimoon, jolla ratsastin tänään. Voin siis laittaa joulupukille toiveen jo vetämään. Viisi vuotias, suuri ja rauhallinen hevonen hyvällä tekniikalla ja selvällä päällä varusteltu. 

Loput viisi... Ei muuta mainittavaa, kun että kaikki olivat kokoluokkaa kirahvi tai norsu. Miksi minulle, kun oon ehdottomasti pienin ratsastaja kaikista Rustican tyypeistä. Työpaikkakiusaamista?

Omia hevosia en ole vielä saanut, mutta satulan kyllä. Tadaa butet! Pitänee kyllä alkaa syömään vähän sanojani takaisin, kun meillä(siis satulan kanssa) synkkaa hyvin ja oon toistaseksi pysynytkin siinä tiukasti enkä tipahtanut kertaakaan. Sain myös oman harjaämpärin sekä punaisen pölärin ja oman tsumptsump-pullon! 

Kauhistelin vielä Suomessa kun olin, että entä jos en tykkää ruuista, jotka on ilmaisia täällä päivittäin.

Mitä vielä! Oli tänäänkin niin herkulliset soosit, että oksat pois. En tosin todellakaan tiedä mitä söin...

Nyt mussutan chili-cashewpähkinöitä ja itken äänekkäästi, koska salkkareita ei pysty katsomaan koneelta täällä.

Märymäry nyyhnyyh

Kohteessa!

Ei oo tosi! Missä vaiheessa oon unohtanu koko englanninkielen??? Aivan kun olis kuuma peruna suussa aina kun pitää sanoa jotain in English. Toivotaan, että se notkistuu vaikka tässä ensimmäisen viikon aikana.

Matka Helsinki-Kööpenhamina-Hampuri-Ludwigslust-Neustadt-Glewe meni sinänsä hyvin, vaikken sanoisi tuskattomasti. 18kg+6kg+käsiveska sai arvostamaan taas tätä normaalipainoa, jota ainoastaan joutuu mukanaan raahaamaan. Hampurissa oli pakko syyä hampurilainen, kun se kuulostaa niin kivalta, että syö hamprilaisen Hampurissa. Nyt te kaikki nauratte ihan kippurassa tuolle vitsille siellä. Muahah.

Bussinmittainen junanvauva kuskasi minut loppujen lopuksi kohteeseen, ja kyllä, olen kirjaimellisesti jossain jumalan selän takana.

Kuvat on hotellin ikkunasta näköalat ja junasta.

Pääsin nyt ekaksi viikoksi majoittumaan hotelliin, joka suo minulle tämän autuuden käyttää internettiä heidän piikkiin. Samaan aikaan tänne tuli toinenkin tyttö, vähän nuorempi ja saksalainen alkujaan, joten hänen kanssaan ollaan juteltu ja käyty kaupassa. Saan myös tarvittaessa tulkkausapua, koska nämä aurinkoiset saksalaiset eivät kovin leveile englanninkielen taidoillaan.

Aamulla tönotimme klo 7 hotellin parkkipaikalla ja suuntana seuraavaksi tallit. Ehdin jo tuskastella, että miten voi ihminen lähteä tekemään töitä ilman aamukahvia, mutta asia korjaantui heti tallilla, jossa kahvi odotti valmiina juojaansa. Siinäpä saikin sitten heti tarttua talikon varteen ja alkaa olkien seasta tonkimaan sitä itse asiaa. Ei ollut muuten kevyttalikoita kellään! Miksi? Neljä lootaa ehdin lapioimaan, kun vuorossa oli aamupala. 

Aamupalalla kävi selväksi, että koska mainitsin joskus ratsastaneeni nuorilla hevosilla (öö lasketaanko joku Tide?) niin Dirk kuskasi minut Rustica nimiseen talliin ja hommat lähtivät käyntiin kolmen 3-vuotiaan hyppäämisellä. Kaikki tammavauvat juoksutettiin aina ennen selkäännousua erikseen siihen tarkoitukseen olevassa hallissa ja siirryttiin halliin B hyppäämään. Tuli ihan ratsastuskouluajat mieleen, kun ratsastettiin samaan suuntaan peräkkäin ja vuorotellen hypättiin tehtävää. Hyvin täällä on otettu huomioon se tippumisaspekti sun muut, kun hallien seinät on vuorattu olkipaaleilla. Pehmeä lasku joka suuntaan siis, jos joku poni käy nokkavaksi ja yrittää tiputtaa.

Iltapäivä puuhattiin orien kanssa kiillottaen ne free jumpia varten. Tämä homma tehtiin kaverin kanssa, toinen piti aina hevosta kiinni toisen puunatessa. Hirveän hyviä ohjeita oon tänään täällä kyllä jo saanut. Esim: oleta aina, kun menet uuden hevosen luo, että se haluaa purra tai potkaista sinua. Lovely.

Onneksi häntiä ei saa harjata, mutta jokaiselle laitettiin kuitenki tsumptsumpia! 

Huomenna jatkuu ja nyt pitää vielä ehtiä skypettää suuntaan jos toiseen.

Allez gut tai jotain!

Oulu-Helsinki by Honda

Suunnitelmat on sinänsä mukava asia, mutta nyt kun miettii niin viimeiset päivät ennen reissua tuli kyllä vietettyä melko spontaanilla tavalla.

Kerroinkin jo, että kavereita tulee ikävä, ja hups hei hankin viime hetkellä yhden kaverin lisää! Vietinkin viimeisen päivän Oulussa suurimmaksi osaksi kyseisen tuttavuuden kanssa ja kävin myös viimeisen kerran (todennäköisesti) hyppäämässä Patella ja toteamassa kuinka tuo touhu voikaan olla helppoa. Siinä oli kyllä mun peban alle just sopiva hevonen! 
Anu tuli hyvästeltyä sillä reissulla todella poliittisesti tunteitaan näyttämättä ja ripsivärejä sotkematta... Yeah right!

Aurinkoisen lauantain pystyi suoraan sanoen hukkaamaan auton ratissa, koska matkatunteja kertyi melkein kahdeksan. Kyllä niin säälitti ajella Smurffinalla noin pitkä matka! Mutta millään muulla autolla en olis halunnukaan toikkaroida tuolla keskustan melskeessä kuin tutulla ja turvallisella Hondalla. Isäkin mulle vaan nauro, kun tapojeni mukaan kännykästä(jossa navigaattori) oli akku loppu. Ipadistkaan ei ollut mihinkään, koska mokkula oli simahtanu. Mitä siis nykynuori joutuu siinä tilanteessa tekemään? LUKEMAAN TIENVIITTOJA.. Ajatella...

Sitten ilmiselvään asiaan. Kaunis lauantai-ilta, siskon kanssa kaikki Helsinkin viihdytyspalvelut saatavilla, eikä aamusta kiire mihinkään. Mitähän sitä siis tekisi? 
Klo 21.15 totaalisammuminen ja tiedottomuudentila. Check!

Yritin ihan tolkkuna heräillä seitsemän aikaan tänä aamuna, mutta eihän siitä tullu lasta eikä sitä toistakaan, kun ei kahvinsaannista ollut tietoakaan. Seurauksena jatkounet melkein kymmeneen asti! Ahh autuutta, kun sitä heräsi virkeänä siihen kahvinmetsästykseen. 

Iida halusi todistella huonoa suuntavasitoaan ja lähteä autolla liikkeelle tänään. 

Koska aamupala-aika oli mennyt jo vähän ohi ja bodystepin jatkokoulutukseen ei ollut enään montaa tuntia, niin menimme Itikseen subille sekä sille himoitulle kaffelle. 

Piti odotella teinisti portailla 10min, että Subia aukeaa.

Mikäpä voisi minun mielestä olla parempi tapa hyvästellä Suomi, kun vetää kropasta viimeiset mehut irti stepin höykkyytyksessä vaivaisen tunnin ja kolmen vartin verran!

Fiilikset on jossain niin paljon enemmän kuin asteikko riittäisi kertomaan ja tunteiden myllerrys on varmaan hirmumyrskyjen luokkaa.

Adios amigos ja seuraava teksti tuotetaankin uusista maisemista!

Hyvästi Oulun yöelämä!

Ja hiljeneehän se, kun ei ole tyttöjengi laulamassa karaokea ja sheikkaamassa ties missä ympäri kyliä...

Eilinen oli yhtä hulinaa! Aamu alkoi mummulassa aamupalalla kera 4 kuppia kahvia kuunnellen mummun live päivitykset terveydentilastansa ja yllättäen TAAS pappa joutui tarjoamaan tankillisen bensaa Hondalle, siispä tankille.
Päivän (siihen asti paras) hetki tuli koettua uuden BodyPunp-ohjelman tehotreenissä. Ja tiedättehän te... Viimenen pumppi ennen reissua, pakko vetää täysillä! Jäi kaihertaan tietenki, kun ei saa niitä uusia superliikkeitä tuon enempää ähistä. Kävin toki näin huippuammattilaispullukkaurheilijana viimesen kerran puoleen vuoteen lämpövenyttelyssä, ei tuu ikävä!

Päästäänki sujuvaa aasinsiltaa siihen mitä tulee ikävä. Kavereita! Pidettiin mun läksiäisentynkiä eilen illalla ja menohan yltyi illan mittaan. Rauhallisen takapihaillan tilalle huomasin yhtäkkiä vaihtuneen karaoke-laulannan ja Kaarlen ikkunalaudan muuvsit strobovalojen säihkyessä! Eikä siinä vielä kaikki... Skippin that part, mutta mukana jatkomenoissa tietysti S.M & J.E. Talo hiljeni, kun aurinko oli jo kaikessa loistossaan taivaalla.

Vilkkaasta luonteestahan sitten elämä antoi pientä feedbackia, kun astelin aamulla kepein askelin (2h yöunien) jälkeen reumalääkärin vastaanotolle. Nyt neljän nilkkoihin kohdistuneen kortisoniannoksen jälkeen ja lääkärin määräyksestä laitan sohvalle pötkölleen. Sain jokaiseen pistoskohtaan tuommoiset masentavat normilaastarit, kun ennen sai ihan valita muumien tai viidakkokirjan hahmojen väliltä!

Päikkäririkasta loppupäivää! zzZzZzzZZZzz

Hola Hawaiji!

Ruotsin vahvistus..

Jonnan tapa hyvästellä.

Braziliano joutui juomaan suomalaista kahvia.

Läksiäislahjoja (karjalanpiirakoita paperipussissa)

Uu jännitää!

Hommat alkaa oleen mallillaan, mutta silti liian aikasta huokaista, että kaikkihan meni ihan OK. Nyt on jo laukku eteisessä(odottelee toki vielä turhia tilpehöörilisäyksiä) valmiina ja Honda ruokintaa vaille valmis suuntaamaan naarmutetun keulansa kohti Tsadia. Raukka sekin, joutuu kaupunkiajoon täältä maalta!

Blogini tarkoituksena on päivitellä kuulumiset niin usein kuin mahdollista ja kertoa millasta "kurjuutta" se on käydä asustamassa pidempi aika pois mummun soppakulhojen ja papan visakortin ääreltä. 

Otin vähän varaslähtöä, koska varmasti jokainen tiedätte sen vakio aloituspäivän "huomisen". 

Läksäribileitä sit huomenissa! :)

Painun saunaan. Kuitti.