Kerroinkin jo, että kavereita tulee ikävä, ja hups hei hankin viime hetkellä yhden kaverin lisää! Vietinkin viimeisen päivän Oulussa suurimmaksi osaksi kyseisen tuttavuuden kanssa ja kävin myös viimeisen kerran (todennäköisesti) hyppäämässä Patella ja toteamassa kuinka tuo touhu voikaan olla helppoa. Siinä oli kyllä mun peban alle just sopiva hevonen!
Anu tuli hyvästeltyä sillä reissulla todella poliittisesti tunteitaan näyttämättä ja ripsivärejä sotkematta... Yeah right!
Aurinkoisen lauantain pystyi suoraan sanoen hukkaamaan auton ratissa, koska matkatunteja kertyi melkein kahdeksan. Kyllä niin säälitti ajella Smurffinalla noin pitkä matka! Mutta millään muulla autolla en olis halunnukaan toikkaroida tuolla keskustan melskeessä kuin tutulla ja turvallisella Hondalla. Isäkin mulle vaan nauro, kun tapojeni mukaan kännykästä(jossa navigaattori) oli akku loppu. Ipadistkaan ei ollut mihinkään, koska mokkula oli simahtanu. Mitä siis nykynuori joutuu siinä tilanteessa tekemään? LUKEMAAN TIENVIITTOJA.. Ajatella...
Sitten ilmiselvään asiaan. Kaunis lauantai-ilta, siskon kanssa kaikki Helsinkin viihdytyspalvelut saatavilla, eikä aamusta kiire mihinkään. Mitähän sitä siis tekisi?
Klo 21.15 totaalisammuminen ja tiedottomuudentila. Check!
Yritin ihan tolkkuna heräillä seitsemän aikaan tänä aamuna, mutta eihän siitä tullu lasta eikä sitä toistakaan, kun ei kahvinsaannista ollut tietoakaan. Seurauksena jatkounet melkein kymmeneen asti! Ahh autuutta, kun sitä heräsi virkeänä siihen kahvinmetsästykseen.
Iida halusi todistella huonoa suuntavasitoaan ja lähteä autolla liikkeelle tänään.
Koska aamupala-aika oli mennyt jo vähän ohi ja bodystepin jatkokoulutukseen ei ollut enään montaa tuntia, niin menimme Itikseen subille sekä sille himoitulle kaffelle.
Piti odotella teinisti portailla 10min, että Subia aukeaa.
Mikäpä voisi minun mielestä olla parempi tapa hyvästellä Suomi, kun vetää kropasta viimeiset mehut irti stepin höykkyytyksessä vaivaisen tunnin ja kolmen vartin verran!
Fiilikset on jossain niin paljon enemmän kuin asteikko riittäisi kertomaan ja tunteiden myllerrys on varmaan hirmumyrskyjen luokkaa.
Adios amigos ja seuraava teksti tuotetaankin uusista maisemista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti