Hullulla on kivuliaat huvit

Kaikki hyvin edelleen täällä ja oli huippikset bileet viikonloppuna. Kerran elämässä sitä pääsee kuokkimaan häihin ja keskelle peltoa järjestettyyn diskoon. Mulla on paljon hauskempaa aina partyissa kun lähden bailaamaan, koska muut täällä saattaa olla joka viikko muutamanakin iltana jossain iltamenoissa, niin se ei enään oo semmosta jipii meininkiä sitten kun pilettää liikaa.

Kuitenkin, oli ihan superkivaa. Pöyräily koitui ehkä hieman kohtalokkaaksi pimeässä ilman valoja, mutta jääpähän muisto polveen siitäkin illasta.

Nyt oon lähdössä lääkäriin tarkistukseen josko sitä vois huomenna palata töihin.

Saa nähä mikä se on meininki viikon poissaolon jälkeen. Tai oonhan mää siellä käyny kääntymässä mokkapalojen ja pannukakun kanssa, mutta se ei oo sama asia. Ette ehkä usko kuinkan tylsää voi sairaslomalla ollakaan. Leipominen on ehkä pelastanut mut kuolemasta tylsyyteen. Ja oon kokannu Pavelille lounasta. Oli huippua herätä sunnuntaina, kun Pavel tuli vaan ilmottaan, että ruoka on valmis tunnin päästä. Nam. Plus se oli vakoillu, mikä on mun lempi jäätelöä täällä, ja sitä olikin sit jälkkäriksi!

                                        <3<3<3

Ookkonää okei?

Saikulla ollaan. On aikaa ja innostusta kirjottaa blogiakin, kun ei oikeen meinaa löytyä tekemistä täällä talossa yksinään. Okei, on mulla tuommonen kaveri täällä lainassa päivisin, mutta sekin osaa vaan englantia. Siis Saskian koira Mika.

Tein keskiviikkona tuplavoltin kahdesti 3min sisään, niin meinaa vähän selkä kiukutella, että olis lihakset jumissa tai jotain... Harry Potter (368 on sen oikee nimi) sai tiputettua mun lisäksi vielä Karolinkin, koska se hyppää isosti ja esteen jälkeen jarrut pohjaan ja goodbye kuski.

Kaikille tiedoksi, etten ole tekemässä kuolemaa ja kaikki on ok! Onhan se hyvä tietää, että musta välitetään ja kukaan ei taho mulle käyvän mitään pahaa, mutta voitte kuvitella kun ensin täällä kaikki kyselee "onhan kaikki okei?" ja sit siihen vielä kymmenen ihmistä suomesta soittaa päälle. Se vaan vähän turhauttaa ehkä enemmänkin kuin ärsyttää.

Omaishoitaja Pavel joutu valvoon ja katsoon mun oksentamista ekan yön tippumisten jälkeen ja ehkä hieman säälitti, kun sen piti ehkä 3h yöunilla lähtee töihin, kun itse jäin ottaan vähän päikkäreitä ja nukuin päivällä 3h lisää. Pavel on kyllä reilu tyyppi, tykkään siitä ihan hulluna! Toki se toi mulle myös kaupasta jäätelöä ja hankki pari elokuvaa katottavaksi.

Oon kyllä pohdiskellu monenlaista tän viikon aikana. Mennyt ehkä vähän höpöksi touhu täällä ja ihmisten turvallisuudesta töissä on alettu tinkiä. Voin ihan suoraan jo kertoa, että olen tehtaalla töissä.

Kävin keskustelua pomon kanssa, että joko muutosta pöytään tuonne meidän töihin tai mulle eri pesti. Kaikki on ollut hyvin ja toimivaa, kunnes pakkaa tulee sekoittamaan aivan tuntemattomia ihmisiä ja tilat käy ahtaaksi. Meno yltyy, kun halli täyttyy sekalaisesta seurakunnasta ja kaikki eivät tunne sääntöjä miten toimia missäkin tilanteessa. Argh.

Tänään sitten päätin toteuttaa normaalia itseäni ja leivoin mokkapaloja tylsyyden tappamiseksi.

Nam, mutta silti ne maistuu saksalaisilta mokkapaloilta eikä semmoselta kuin kotona omassa keittiössä valmistetut. 

    Vien töihin toisen säästän tytöille toisen.

Mukavaa päivää! 

T.Ama&Mika

Pannukakkusunnuntai(t)

Huhhei, että oli taas sarjassamme kemut lauantai-iltana. Sainpahan ihmetytettyä ihmisiä, kun tanssin partyroomissa ihan kaistapäänä vaikka selvinpäin olinkin liikkeellä. Oon pistäny monia asioita merkille nyt muutamat bileet nähtyäni. Liian pienethän täällä on piirit ja kaikki tarkkailee toisten tekemisiä enemmän kuin omiaan ja koska ollaan hulluna päissään bileissä, niin voi aina omia tekemisiä selitellä sillä ettei muista tai "olin liian kännissä" Mulla ei oo kyllä mitään selittämistä kenellekään, koska väitän nykyään osaavani käyttää alkoholia harkitusti tai ainakin pystyn seisomaan sanomisieni tai tekemisteni takana. (Siellä Sonja nauraa, että yeah right :D) 

On kyllä hulvattoman hauskaa nähdä ihmiset niin erilaisissa elementeissä. Ensin töissä ollaan melko hiljasia ja naama yleensä peruslukemilla ja kun koittaa ilta ja bailaaminen, niin kummasti sosiaalistutaan ja ollaankin yhtäkkiä aivan out of control! 

Okei ja sitten päästään siihen osioon, jossa spekuloidaan, että kuka tykkää kenestäkin... Itsehän oon varmaan kaikkien silmissä melkein naimisissa mun Big Brotherin kanssa ja en todellakaan nyt sitten saa katella ketään muuta sillä silmällä. Kyllä vähän itekin luulen, että Pavel tykkää musta äly paljon, koska sain häneltä eilen kaulakorun ja se jaksaa koko ajan varotella mua, että oothan varovainen niitten tyhmien nuorten konien kanssa.

Silti vähän ehkä tökkii jo semmonen "hihihiii se iski mulle silmää ja se varmaan on ihan in lööv muhun" touhu. Semmosta kuulee aika paljon ja syvien huokausten kera vaan nyökyttelen, että joo näin sen täytyy olla. Ilkeäkö? 

Hyvää kesäkuun viimeistä päivää kaikille ja huomenna alkaa herkuton heinäkuu! 

Who's with me?

Retkellä

Kotona sitä aina selailee lentoja johonkin Euroopan kaupunkiin, mutta täällä sitä vaan hypätään autoon ja ajetaan reilut 100km Hampuriin. Istun tällä hetkellä MagIcin mersussa Saskian, Finan ja ite Magicin kans. Autobaanalla on kyllä leppoisaa ajella. Keskinopeus on sellainen 150km/h vaikka vettä sataa kaatamalla. 

Mutta voi KURVA! Kaikki muut on saanu palkan tilille paitsi minä yllättäen. Se on silti ehkä hyvä asia, koska muuten palkkarahat olis saattanut hujahtaa Loesdaulle aika vikkelään. 

Oli leppoisa lauantaipäivä töissä paitsi että tipahin taas ja leuat on sen takia aivan jumissa. 

Oon nyt tipahellu semmosta krt/vko tahtia, niin saa nähä kuin mustelmilla oon kotiin palatessa.

Se tammuli, jolta tipuin, on maailman säälittävin rääpäle ja tänään se jo meni tosi nätisti verraten siihen, että neljä päivää oon sen tuntenut ja tänään se ei ravannut kertaakaan taaksepäin. 

Yhtäkkiä se vaan kompastu ja sekos siihen paikkaan.

Ja mahtavuutta, kun mun kahdella jalalla kulkeva kimo käytti tänään koko ratsastuksen ajan kaikkia neljää jalkaa! Edistystä edes jollain tavalla. 

Haha. Sanoin tänään ääneen töissä, etten tännään ota ollenkaan alkomahoolia vaikka onkin bileet illalla ja vapaata huomenna. Kukaan ei uskonu! Nämä ei siis sittenkään tunne mua täällä vielä ollenkaan.

Aion kyllä bilettää ja näyttää miten kivaa voi olla selvinpäinki.

Anteeksi lukijat, kun kiritukset tulee viiveellä ja useampi kerralla.

Perrrrrjantai

Näin se taas viikko vierähti ja on viikonloppu. Sehän ei toki tarkoita, etteikö lauantaina olis töitä, mutta kuitenkin. Ja tänään se suuri päivä koitti! Palkkapäivä! Huomenna suuntana Hampuri ja Loesdaun valtava hevostarvikeliike. En toki sekoa tai mitään, mutta ylläripylläri tarvin yhet ratsastushousut lisää.

Oli melkoinen urakka viikko, kun saatiin kaks tyyppiä ähtemään iäksi pois ja sitten on vielä neljä ihmistä lomillaan. Tai no mitä mää valitan, kun mun tehtävä nyt suurimmaksi osaksi on ratsastaa.

Tänään ratsastin 11, eli laiskottelin ja ihan tahallaan annoin huipputammojen olla. Eilinen 14 hrvosta oli mun parhaimpia päiviä. Groomi on nopea ja yks nopeuttava tekijä, kun osan tammoista voi ratsastaa jo ilman juoksutusta. Mulla on kyllä kahta pölijää lukuunottamatta mahtavat hevoset tällä hetkellä!

Niin ja viime yönä, kun porukka rymys kotiin jostain riennoista ja kävin melkein hereillä, niin mun yöpöytä kävi mun kimppuun ja nyt on silmäkulma mustana. Täällä on vaarallista! 

Terveisiä sateisesta +15 asteen Neustadt-Glewestä.. Ahh mitä autuutta! Nyt on ratsastuskelit kohdillaan. 

Mikä maksaa

Oon tässä taas pari päivää ihmetelly kuinka hyvin viihdyn täällä. Ulkona kaikki on niin kaunista ja rakastan mun työtä ja työkamuja päivä päivältä enemmän. Saa nähä millon tällanen tunne loppuu vai kestääkö koko 6kk. 

Tänään töissä vaan hymyilin ja jammailin. Se tarttuu kivasti muihinkin. Ja tää viikko onki ollu hiljasempaa sinänsä, kun töistä on ihmisiä lomilla. Enemmän töitähän se on meille, mutta silti lepposaa. 

Magic tuli tänään takas töihin, ja sehän meinaa mun pyörän menetystä! 

Töiden jälkeen kävin Magicin kanssa Ludwigslustissa shoppaileen uus rengas pyörään ja koska se ei antanu mun maksaa sitä, niin ostin meille leivokset. Aivan mahtavat mansikkamättökermaleivokset ja kahvit on ihan sallittuja pitkien työpäivien jälkeen. 

Sehän alkaa oleen ensimmäinen kk tätä elämää takana, mutta arvatkaa mikä on vielä edessä..? Palkkapäivä! Sain tänään saksalaisen pankkikortin. Ei sen puoleen, että olis rahan tarvetta, koska ei täällä mee samalla tavalla rahaa kun Suomessa. Välillä vaan mietin, että mikä siellä Suomessa maksaa niin paljon? Juustoakin täällä voi ostaa köyhä ihminen, alkoholista puhumattakaan. Eikä oo typeriä makeisveroja! Ainoa asia mikä sitten "tuntuu" kalliilta on hedelmät. Mutta ne on semmosta melkein Suomihintasta tavaraa ja ostan niitä kyllä ihan simona.

Eilen juttelin useammanki kaverin kans puhelimessa ja toki kaikkia on ikävä, mutta en vaihtais tätä pois mistään hinnasta! Ja mikä hienointa, että siellä ollaan iloisia mun puolesta, kun saan kokea tällasen elämyksen.

Pojat on poikii

Mahtavaa joskus olla vähän parempi, tehokkaampi ja oma-alotteusempi kuin jotku toiset.

Hahaa! Sain siis nyt 4-v oreja 3kpl. Meitä (minua ja Saskiaa) on vähän huvittanut, kun pari tyyppiä on nyt ratsastanu pelkästään oreja ja se on hirrrrrrrveen vaikeaa ja haastavaa. Tammat on helppoja ja osaavia heidän mielestään. Joten heitä pitää väistää ja varoa hallissa.

Lauantaina ensimmäistä kertaa menin siis mun uusilla pojilla. Kamalaahan se välillä meinaa olla, kun ratsastat ja hevonen ei vielä osaa mitään. Silti vaadin jokaista omaa kaakkia menemään päätyihin ja kulmiin kunnolla. Voi kuinka onkaan ikävä kannuksia aika ajoin.. Mutta molemmat Sandro pojat oli kivan  pyöreitä ja ihanan leveitä verrattuna joihinki mun Stakkato tyttöihin, jotka on niin kaposia ja honkkeleita.

Ja se tunne, kun ratsastin ekaa poikaa ja toinen pomo kävelee halliin tarkistamaan, että kaikki on hyvin, niin nämä vain oreilla ratsastavat tyypit napottaa keskellä hallia odottaen apua selkään nousussa. Itsehän oon tottunu siihen, että itse sinne on kavuttava, koska ei ole aikaa odotella jotakuta auttaan.

Sain kehuja koska olin itse onnistunut nousemaan selkään ja ratsastamaan ilman valvojaa.

Tammoja multa lähti taas perjantaina veks. Mitä hyppäävät niin hyvin, että ne viedään pois minulta liian nopeasti. Mua harmittaa välillä, kun olis kiva tietää mihin ne ehottomasti parhaat päätyy vielä tässä elämässä. Tuskimpa ne käyttää kaulapantoja täältä lähdettyään uusiin koteihin. Mutta pliis joku tulkaa ja ostakaa 416 tai 259!! 

Ei oo vieläkään mun free jumpit saapuneet! Vasen nilkka näyttää siltä niinkuin olisin jääny johonki ansaan jumiin.. Aivan hiertyny ja sukka veressä joka päivä päivän päätteeksi. Köningsin saappaat ei siis ole parhaat kengät ainakaan tällaiseen käyttöön. Ostakaa muutenki joku ne pois, koska ne on mulle ihan liian leveät. Oon varmaan ihan fiiliksissä ja viis kertaa tehokkaampi kun saan ne uudet kengät.

Tehokkuudesta puheen ollen. Mulla oli eri groomi tällä viikolla ja kiehuin raivosta, kun ehdin mennä vain max.10 hevosta päivässä. Sama kun ei olis ollu auttajaa ollenkaan. Onneks se oli tilapäinen ratkasu, koska ihmisiä on ollu lomilla. Ensi viikolla taas melko hösseliä. Seinällä nimittäin on 19 hevosta mun nimen alla. Gregor on kyllä niin duracell groomi, että helposti menee ainakin se 14 konia päivässä.

Mulla saattais olla kuvia joistain partyista, niin saatte seuraavaan postiin kuviakin jopa!